Kultakuoriainen, kuilu ja heiluri - Edgar Allan Poe
Minä sorrun, sanoi hän. Minun täytyy sortua tähän hulluuteen. Niin, juuri niin, minä joudun perikatoon. Minua kammottavat tulevat tapaukset, eivät itsensä, vaan seurausten vuoksi. Vapisen ajatellessani jotakin, vaikkapa vain maailman jokapäiväisintä tapausta, joka voisi vaikuttaa tähän sietämättömään sielulliseen jännitykseen. En pelkää lainkaan itse vaaraa, vaan sen ehdotonta seurausta. Kauhua.
Tren en esta cita
Edición Del Texto
o simplemente dejar un comentario:
